Sielun synkät maisemat, tuska maahan painaa.
Toiveet kauas karkaa, oot sisältäs jo vainaa.
Kuuletko jo kutsun, kaukaa Manalasta.
Ne kutsuu sua siellä, vaikka tänne tulit vasta.
Ne sieltä sua kutsuu, vaik ruumiis kuuluu tänne.
Mielesi vain kuulunut, on alust asti hälle.
Hälle joka kutsuu, omiansa siellä.
Eksyneitä lampaita, tällä elontiellä.
Mut kuorolta kalman, rakkaani, korvasi jo sulje.
Ylpeänä siitä, hamaan loppuun asti kulje.
Kun elonilta kerran, siintää lailla kullan.
Ylpeänä maahan, jo maadun lailla mullan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
"Mut kuorolta kalman, rakkaani, korvasi jo sulje.
Ylpeänä siitä, hamaan loppuun asti kulje."
Voi johtua kellon ajasta ja siitä,että katsoin juuri kyseisen leffan,mutta tästä tulee jotenkin mieleen pirates of the caribbean.