Mitäs pienistä

Pala palalta loksahdit kohdalleen
Kuin katajainen veitsi kuumaan voipurkkiin
Nallen karhea kieli kultaiseen hunajaan
Ripaus kanelisokeria riisipuuroon
Punaisella maidolla jouluaaton aamuna

Rakastuin niin hirveästi ja lapsellisen ihanasti
Hypin onnen kanssa narua
Ja onni pyöritti aina isoja täydellisiä ympyröitä
Joissa oli niin vaivattoman helppo hyppiä

Heräsin tänä aamuna vain juopuakseni
Hirveästä määrästä mustaa kahvia ja tupakkaa
Töiden jälkeen
Juon halvinta mahdollista kaljaa
Kunnes maailmaa hämärtyy
Jäljelle jäämme vain me, minä ja paha oloni
Johon käperryn nukkumaan
Niinkuin ennen käperryin sinuun

Yht'äkkiä todellisuus on pahinta painajaista
Ja vain uniini pääsen sitä pakoon

Sinä et tahdo meidän lastamme.
Et aio silittää pehmeästi pyöristyvää vatsaani.
Et nähdä omaa katsettasi pienessä ihmisessä.
Sinä et näe meitä perheenä, ei koskaan koskaan
Koskaan kaikuu korvissani
En kuule enää mitään muuta
En ole kuullut kuukausiin
Joten anteeksi vain etäisyyteni

Yksitellen puhkot haavemaailmani ilmapallot
Minä tavallaan annoin sinulle sen nastan
Jonka päälle nyt istun aina kun istun

Ja minä
Minä en pysty ymmärtämään
Miten toiselta voi jotain niin isoa vaatia

Joten en vaadi sinulta mitään

Nähdään sitten kymmenen vuoden päästä päiväkodin vanhempainillassa
Kun sinä olet kasvanutkin aikuiseksi
Ja mennyt naimisiin

Minä olen siellä töissä
Siivoamassa harmaita lattioita
Harmaan sieluni kanssa
Yksin ja lapsettomana
Koska toista sinua ei koskaan löytynyt