Tänään havahduin siihen
kuinka helposti vuodet
opettavat unohtamaan
Ja miten taitavasti
ne piilottavat sisäänsä
joskus tärkeiksi
kokemamme hetket
- Huijaavat meitä
ajattelematta kuluttamaan
valmiiksi laskettuja päiviämme
kiireiseen turhuuteen
Huomasin hukanneeni itseni
ja omat ajatukseni
siinä tärkeämpien mielipiteiden
sekamelskassa
Todellisuudessa kai
valitsen maata hiljaa
turvallisessa tyytymättömyydessä
- Samoissa rutiineissa
vuodesta toiseen
Odotan toiveikkaana
päivien nopeaa kulumista
ja ajan tuomaa
lohduttavaa unohdusta
Silti tänään
keräsin rohkeutta
Muka tärkeänä,
ja edelleen
täysin nimettömänä itsenäni
Tunsin valtavaa tarvetta
olla jotakin enemmän
Olenko saavuttamassa haaveeni
sen pienen tytön
suuret suunnitelmat
Vai kellunko paikallani
muiden vietävänä
- elämässä jonka
pelkään menettäväni
Päivien kadotessa rutiineihin
Näiden samojen seinien sisällä
Samojen ihmisten keskellä
Mahdollisuudet
hiipuvat huomaamatta
koko ajan pienemmiksi
Ja muuttuvat
epävarmuudeksi minussa
- Milloin minusta tuli aikuinen?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
En kyllä sanoisi ruostumiseksi tällaista runoa,
joka on täynnä ajatuksia ja asiaa. :)
Voin vain samaistua runon mietteisiin. Hienoa.
Sydämelliset onnittelut ja kiitos koskettavasta runostasi.