Kerrot että rakastat mua,
et haluut mut takas,
jätin kaiken muun taakseni,
olin valmis ottamaan sinut takaisin,
mutta mitä teit?
Taisit valehdella mulle,
vetää maton kokonaan altani,
miten pystyit tekemään niin?
Tiesit kuinka heikko olen,
kiitos vaan.
Nyt ymmärrän,
yritit kostaa.
En ymmärrä miten voit kaiken sen jälkeen jatkaa sen kanssa,
toisaalta ei ole minun asiani,
kai sinä oot sitten nyt onnellinen,
kun sait mut rikottuu,
toden totta rikottuu.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runosi kuvaa herkästi suuren pettymyksen tunnetta, joka rikkoo pienen sydämen, mutta runon vaikuttavuutta häiritsee kaikki mut, sut, ja mun, sun sotku ja erittäin tuo "miten pystyit tehdä niin".
Jospa kokeilisit vaihtaa ne oikeisiin muotoihin saisit varmasti vaikuttavuutta huomattavasti lisättyä.
Tai, jos muutat koko runon mut, sut muotoon siitä tulee yhtenäisempi, mutta samalla menettää paljon syvää, herkkää vaikutelmaansa.
Kiitos vierailustasi sivuillani.
Tunteita kulkee runosi riveillä! Miksi kosto elääkään sydämessä, kun rakkaudella saa paljon enemmän sisältöä elämään. Pidin herkän haavoittuvaisesta tulkinnastasi!
Vahvasti puhuu tunteet. ..Harvoin kerran luottamuksen rikkonut on uuden mahdollisuuden arvoinen, surullista....
Surumielistä, tunteiden vyöryä, hyvin kuvattua.
:) ihana, itsellänikin ollut tuollainen tunne
mutten hyvä runoi mutta mua ärsyttää "miten pystyit tehdä niin?" tämä sen pitäisi olla "miten pysytyit tekemään niin? " ei tehdä niin. Mutta muuten hyvä runo (: