mieli mataa
kuiva kyynel valahtaa
tippuu veteen – loiskahtaa
pyöreä aalto kasvaa
suurenee - yhä laajenee
häipyy ääriin kaukaisiin
avaruuteen hajoaa
samoin iskee kuolema
putoaa tajuntaan
säteilee ja murtaa
ottaa valtaan – vie mukanaan
äärimmilleen alistaa
ja sitten vähin äänin
maailmoihin livahtaa
jättää miettimään
mielen surkean
hyytävään hämärään
aivon apean
mistä virtaa
kysyn hiljaa
vastavirtaa
saan vain kurjaa
kaikki loppuu aikanaan
vaan konsanaan - ei milloinkaan
Selite:
kuoleman jälkipuintia...
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi