Hiljalleen kumpuava uhma,
joka pirstoo ihoni
tunkeutuen syvälle nahkojeni ulkopuolelle,
se puree pakkashelmet poikki
tuoden niljaisen kosteuden,
paljastaen rosoisen pinnan suksien alla,
johon liisteri tarttuu ja saa järkeni hehkumaan
kuin vauhkoontunut parahdus
irrotan sukset.
Päivä paiskoo minua vasten kehoaan.
Päivä paiskoo minua.
Selite:
Kirjotusvire on ihan perseellään.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vau! Henkeä salpaavaa tekstiä henkisistä kasvukivuista.
Fantastinen! Tykkäsin, ihan parassssss. (: