Sieluton elämäni

Runoilija MostGuilty

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 25.11.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

...
 

Joka päivä samanlainen, harmaa, sävytön, ikuinen.
Sanoillani ei ole merkitystä, ei mitään painoarvoa
kenenkään korvissa. Ei puheeni ole liikuttanut ketään,
eikä koskaan tule liikuttamaan.
Minä olen yksin,
olin eilen, olen huomenna, ja tulen aina olemaan.
Ystävät kuihtuneet pois vuosien varrella, kuin lehdet
puistaan syksyn tullen. En elä kenenkään muistoissa,
olen kuin kuollut. Sillä se joka unohtuu eilispäivien
aikoihin, on yhtä kuin kuollut.
Minulla ei ole edes mitään muistoja,
joihin palata,
joissa elää näinä tuskaisina päivinä.
En koskaan ole matkustanut, nähnyt muuta maailmaa,
kerännyt kokemusta.
En koskaan ole tehnyt elämässäni mitään joka
rikastuttaisi muistojani.
Näinä yksinäisinä aikoina kadun sitä.
Minulla ei ole mitään mitä kaivata, mistä
haaveilla.
Kyyneleeni ärsyttävät vain kumppaniani,
omaa sielun puolikastani.
Hän kääntää selkänsä surulleni, minulle.
Hän on satuttanut minua teoillaan, unohtanut
minut ja osoittanut rakkauttaan muille.
Kuin jääpiikki lävistäisi sieluni yhä uudestaan,
kun muistan sen kivun, petetyn kivun.
Näinä yksinäisinä päivinä ei rakkaani syli lämmitä,
ei hän ojenna käsiään enää minulle,
ei kuiskaa kantavia sanoja,
ei suutele vartaloani,
tai kosketa kaivaten iholleni.
Tunnen itseni niin rumaksi, ulkoa ja sisältä.
Ei minua halua kukaan,
ei minun sydämeni vaikerrusta tahdo kuulla kukaan.
Kirjoitetut mykät sanat huutavat tuskaansa,

mutta unohtuvat nekin aikojemme saatossa.

Selite: 
runo? ehkei, mutta tälläinen kirjoitelma..
Kategoria: 
 

Kommentit

Tähän voi varmasti monikin samastua, niin tein minäkin. Tästä välittyy aito tunnelma. Mahtavasti olet pukenut ajatukset ja tunteet sanoiksi.

Julmaa. Kuitenkin kirjoitettu hienosti ja osuvasti, ja tässä on jotain tuskaisen kaunista. :3 Pidän.

Suosikkeihin >

 

Käyttäjän kaikki runot