kurja

itkin, mutta kukaan ei kuullut,
itkin, mutta kukaan ei nähnyt,
itkin, mutta kukaan ei ymmärtänyt,
suru, jota ihminen yksin sisällään kantaa,
suru, josta ei kellekään puhua voi,
suru, joka kestää pitkään,
on kamalinta,
olin iloinen,
esitin kaiken olevan hyvin,
kukaan ei koskaan huomannut,
huomannut tuota sisäistä tuskaa,
sillä kenellekään en puhunut,
en edes niinsanotulle jumalalle,
mutta mitä se auttaisikaan,
ei mitään,
kukaan ei koskaan huomannut,
miten kovasti se sattui,
he luulivat että olin onnellinen,
ja kaikki oli hyvin,
mutta suljin tuon oven,
oven, jonka suljin joka päivä,
oven, jota en koskaan aukaissut kenellekään,
oven, jonka olisin halunnut avata,
ja jonka takana olevan asian,
olisin halunnut jakaa muiden kanssa,
itkin, mutta kukaan ei kuullut,
itkin, mutta kukaan ei nähnyt,
itkin, mutta kukaan ei ymmärtänyt,
tän kuoren alla,
jota suojanani pidän maailmassa,
on jotain,
jotain, mistä en anna kenenkään tietää,
kukaan ei vain koskaan huomannut sitä,
eikä tule koskaan huomaamaankaan,
ja kyynelistä kasvojen surullisten,
runon tän vuodatin