187

Runoilija Souci

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 18.11.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Elämäni kuvanauha pätkii, ja ääniraita särisee.
 

Kolmenkymmenenkahdeksan kerran jälkeen
se ei tuntunut enää miltään.
Suuhun jäi se ilkeä metallinen, kemiallinen,
kitkerä maku.
Annoin sinun ajaa autoa vain jotta pääsisimme ehjinä perille.
Ymmärsitkö edes mitä olit tehnyt minulle?

Kylmät betonienkelit valvoivat matkaamme
raudan kiehuessa jalkojemme alla.
Yksinäiset metallisilmät katselivat meitä
ja tiesimme, että meillä oli syy pelätä.

Miksi annoit sieluni valtavirralle?
Etkö saanut sitä uimaan sivujokia?
Ruumiisi kai pelkäsi liikaa.

Paljaat jalkapohjani hukkuvat neuloihin ja tuhkaan.
Kahlaan läpi kellastuneen, prosessoidun sademetsän.
Et tuonut hyviä uutisia milloinkaan.

Ovikelloni soi.
Tiedän mistä minua syytetään.
Eikö itselleen saa tehdä mitään?

Ja hän kiitää pois
kylmä metallinmaku kielellään.

Ilma on tänään liian kitkerää.

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot