Nimetön

Muistot kahlitsee häntä
ei pääse niistä irti.
Silmät katsovat kaukaisuuteen
katsovat mennyttä aikaa.

Ei halua riutua, ei halua pyöriä pohjalla loppuikäänsä.
Mutta mikään ei auta unohtamaan.
Mikään ei auta.

Ei rauhaa päivin eikä öin.
Pedot ryömivät uniin
syövyttävät unen silmistä ja polttavat niihin omat merkkinsä.

Milloin tämä loppuu?