Haamut rinnalla

Sä et tiedä mitä teet,
jätät minulle kipusi arpineen.
Kaipuu seisoo rinnallani, kuin haamut sielussani,
estää hengittämästä,
tukehduttaakseen.
Se estää,
kaipuutani hautaamasta.
Ei koskaan sano hyvästi,
ei se koskaan jätä sydäntäni rauhaan,
on vieläkin vahvana rinnallani.
Ei anna kaatua yksin maahan makaamaan,
niin yksin kuin sinäkin.
Katson jonnekin lasittuneiden kyyneletteni takaa,
pyydämme toisiltamme anteeksi,
tarkoittamatta sanaakaan,
tietämättä mitä olemme toisillemme tehneet.
Ajan myötä kuitenkin oppii ymmärtämään,
ettei mitään tarvitse toista satuttaakseen, edes tehdäkkään.
Riittää vain, kun on hiljaa ja ei sano mitään,
näin saa varmasti toisen huutamaan ja kärsimään.
Omantunnon ääni päässä huutaa, lakkaamatta, lopettamatta,
se kertoo että teet väärin vaikket itse sitä tahtoiskaan.