Miksi annan itseäni
kohdeltavan aina näin,
ehkä se on tyhjääkin parempi.
Sanon aina,
"nyt riittää,luotani pliis pois mene",
mutta kun uusi aamu saapuu,
ainut mitä haluan,
on sinut vierelleni.
Tiedänkö itsekään mitä haluan?
Sinut?
Vai kenties vain haen sitä tunnetta jolla jaksan taas seuraavaan auringon nousuun.
Nyt minä sen päätin,
että sinä et kuulu enää
tuohon tunteeseen,
mutta esitä kysymys uudestaan
minulle huomenna,
jolloin sinä olet taas jo vierelläni.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä, kuten myös kaksi edellistä runoa, kertoo karulla tavalla fyysisen halun ja onnellisuuden yhteentörmäyksestä.