Usvaisten vuorien takaa,
illan hämyssä,
viimeisen säteen aikaan
tulit.
Tuhat lupausta sylissäsi,
hehku poskipäilläsi,
kadotetut haaveet hartioilla.
Minä turtunut muumio,
sydän auki,sielu riekaleina.
Sinne asetuit,
siniseen hämärään,
mustien lampien maahan,
luvattujen luokse.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihanan vaikuttavasti runo kuvaa suurten tunteiden liikehdintää.
Vahvaa sanomaa tässä runossa roppakaupalla.
Kaunis runo.
Vaikka tämäntyylisistä runoista tulee väistämättä mieleen joku Monosen Satumaa-tango, ne ovat tarpeen. Jokainen omalla tavallaan kertoo toisen ihmisen tärkeydestä, kaikkivoipaisesta huumasta. Sinä teet sen runossasi voimalla, melkein sydänverellä kirjoitat.