Mielenterveyskeskuksen palo

Runoilija sieppari

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 11.10.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Ne sanovat: Olen nähnyt harhoja jo monta päivää.
Katsellut ikkunasta ulos, kuvitellut katsovani.
En edes tiedä minne olen kadottanut
kadottanut, hukannut osia itsestäni, sisältä ja ulkoa.
Etsin perhettäni pitkin käytäviä,
mutta hoitaja vie minut takaisin.
Kuuntelen koristenorsun yksinpuhelua,
enkä uskalla vastata pohdiskeluihin siitä,
miksi Jumala on halunnut meidän tapaavan.
Haluaisin kertoa sille miltä tuntuu olla lukittuna,
mutta saisin vain aineita suonensisäisesti, päänsisäisesti.
Ja kyllähän se itsekin tietää vankina porsliinissa.

Nurkasta kattolautojen välistä tulee savua sisään,
luulen, että tulee. Luulen myös,
että porsliininorsu juttelee, enkä ymmärrä
miten niin filosofiset puheet voisivat olla minusta lähtöisin.
Haluaisin painaa punaista painiketta,
”hätätapauksien varalle vain”, haluaisin, painaisin,
mutta en halua tulla lamaannutetuksi irti elämästä.
Enhän minä tiedä, onko se harhaa vai totta vai valetta.
Teen päätökseni, kun haistan savun,
sillä eivät harhat voi ulottua aistista toiseen.
Ennen kuin ehdin painaa punaista nappia,
käytävällä kiljaisee hälytin ja minut viedään ulos.
”Mikset huutanut, halusitko tappaa meidät kaikki?”,
ne kysyvät, kun palomiehet repivät reikiä välikattoon.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Runosi ovat vallan mainioita, osaat kirjoittaa todella hyvin, jatka samaan malliin!

Todella koskettava, tähän on elämä mennyt..Kaikki tuntuu kaatuvan ja..Olen itse lähihoitaja, enkä ymmärrä miten ihmisiä tänä päivänä kohdellaan..Olivatpa he millaisia tahansa..Tämä on hyvä!

 

Käyttäjän kaikki runot