Hengitys höyryää, silmissä sumuista
suussa maistuu kitkerä tupakka
ympärillä satojen kynttilöiden valomeri
Ja minä katson, kuinka kauniisti elämäsi
on kiveen kirjoitettu, isä, kauniisti
Sukkalaatikossa kortteja lapsilta maailman
parhaalle isälle, menneiden vuosien onni
tulevien vuosien ikävä ja kipu
Tähdissä voin nähdä kasvojesi piirteet,
kuvitella hahmosi tähän viereeni, isä
Keltaiset ruusut ivallisen iloisina
joku on kai surua yrittänyt kaunistaa
pää käsissään silti tunnetta itkien
Kaukana soiva viulumusiikki on minulle meidän
musiikkiamme, isä, ja löydän taas itseni sinusta
kuuletko,
jos kuiskaan tuuleen
että rakastan sinua
Selite:
hyvää isänpäivää.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
todella kaunis, haikea ja
surullinen runo.
mun mielestä on kliseistä sanoa
'otan osaa', ja kun en muutakaan osaa
niin en sano mitään.
kaunis. ihan liian kaunis.
sie peität koulussa aina niin taidokkaasti ikäväs, mut sen oikeasti tietää ja ymmärtää, että sulla on älytön ikävä.
mietin aina sillon tällön, et miten sie jaksat kaiken tän jälkee. hyvin sie kuitenkin ilmeisesti pystyt seisoa jaloillas. toivottavasti.
Äärettömän Hieno ja Koskettava.
saman kokeneena sanoisin, että lähemmäs täydellisyyttä ei voi tätä tunnetta kuvaillessa päästä kuin sinun tekstissäsi. tässä on tietyllä tavalla jotain hyvin henkilökohtaista, mutta myös sitä mikä antaa lukijan ymmärtää kuinka vahvana kipu oikeasti pään sisällä ja sydämessä ja ympärillä oikein jyllää. näitä yleensä yksinäisinä iltoina ajattelee.
mahdottoman kaunis.
tuo sai jo vanhaltakin tipan tulemaan silmäkulmaan, hieno...
Enpä muuta osaa sanoa kuin : Aivan mahdottoman kaunis! Niin täynnä tunnetta.