Paljonko lähemmäksi ylsin tähtiä
kiivettyäni vuorista korkeimman?
Paljonko tavoitin
Maan kätketyistä pohjukoista
sukellettuani meren syvimmät haudat?
Paljonko sain ymmärtääkseni totuudesta
kuljettuani ihmisen maan
pituuden ja leveyden,
kaukaisimmalla rannalla avattuani
hiekanjyvistä pienimmän?
Sinua kohti
otin vain yhden askeleen:
ratkaisevan
yli järjen Pohjoisnavan,
jossa neulan suunta kääntyy, yli
sydämeni Päiväntasaajan
ja kuinka päivät sen takana
kiertävät toiseen suuntaan.
Niin lähelle elämää, kun
asetumme laiturille kuivattelemaan.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tästä runostasi syntyi kaipaus kesään,
lämpöön ja veden äärelle.
Ihanan romanttinen.
kauniisti kirjoitettu