Mistä tulevat tuulet nuo heinien ylle?
Mereltä, lännestä, aaltojen takaa
Ne syksyä laulavat, vielä lempein nuotein
Ja kultaa kasvoille rauhaisan maan
Pian myrskyksi muuttuva on sointinsa sen
Ja riitojen repimä rauhaisa maa
Ei kultaansa muista, kauneutta lain
Paeta ei voi se aaltojen taa
Niinpä katson nyt, tämän hetken vien
Syystuulen sieluuni pyydän
Ja kun silmäni suljen, voin tuntea sen
Uuden kevään ja kohtalon huokauksen
****
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, hieno runo.
Hirmuisen kaunista...