Vie kaipaus kaus pois kun jouset hiljaa soi
Kun joen uomat, metsät, niityt vihannoi
Ja hetken saan, vain unohtaa
Sen mikä tämän laulun yksin kirjoittaa
Kuin kesäyö kasteella maan
On mielein luotu vaeltamaan
Nuo päivät muistan kuin ois muistois eilinen
Kun silmiis katsoin syvään taivaan sinehen
Ja hetken saan, vain rakastaa
Ei huolta ihmisen nää hetket kantaa saa
Kuin talviyö kasvoille maan
Valon annoit, sen kanssasi jaan
On aika jättänyt myös meihin jälkensä
Ja nykyhetki kuin ois tehty menneistä
Kun niityt ei, ei vihannoi
Vaan jouset kaipaukseni tuuliin hiljaa soi
****
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi