yön hetki

Iltaisin kun pihalle karkaan,
yö syleilee minua,
raukkaparkaa.

Kuuntelen ääniä,
hiljaisuutta.

Hymyillen itsekseni hyräilen lauluja.

Tämä hetki on parasta,
niin hiljaista ja niin rauhallista.

Kävelen kauemmaksi metsään,
istun kannolle ja sytytän tupakan.

Hitaasti nauttien sen poltan.

Uupumus valtaa minut yllättäen,
nousen ylös ja kotia kohti kävelen.

Makoilen taas sängylläni.

Vajoan levottomaan uneen.

Seuraavana iltana kaikki toistuu.