Huojuvista metsistä tuulen mukaan lähti kerran kuusesta neulanen..Lennellessään muiden puiden lehtien sekaan neulanen tunsi olevansa niin heiveröinen muiden metsän puiden pudottaessa toinen toistaan komeampia lehtiä hänen päälle..Miksi minä tänne jouduin tuumaili neulanen pimeään sopukkoon toisten haudattua hänet alleen koreassa syyspuvuissaan tuulessa tanssien ja välkkyen..Kuka tuollaisesta neulasesta nyt välittäisi muut ivailivat..Pelkkää vihreää on värisikin ja aina tulee olemaan..Silloin neulanen muisti viimeiset sanat jotka muut havupuut hänelle sanoivat..Et koskaan tule olemaan puista korein et se joka tanssii tuulessa etkä se joka poimitaan kirjan väliin kuivumaan..Mutta sinun juuriisi muut takertuu kun myrskyt raivoaa..Sinun latvasi muita suojelee..Sinun neulasiin linnut suojaa hakee.. Ilman sinua ei olisi tässä maailmassa mitään vihreää kun lumi peittää kaiken..Olet kaunein väri talvella mitä maa päällään kantaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kauniita mietteitä on runossasi tai tarinassasi.
Tää oli todella onnistunut ulosanniltaan ja ajatukseltaan
Kaunistakin kauniimpaa suojaa tarjolla
Kaunistakin kauniimpaa suojaa tarjolla