Vaik sua ikuisesti vannouduin rakastamaan,
en sua silti saanutkaan, toinen sydämmessäs kai asustaa, silti joudun tääl yksin taivaltaa, kun mieleni rauhoittuu, ajatus kaikkoontuu, kai tyhjää tulla pitäs,
mulla kun ei ole sitä, en pysty sua vain unohtamaan,
olit mulle liikaa kai, aika kuluu, sen auttaa pitäs,
minä kun en halua sitä, kun aloin sua rakastamaan;
siitä liekin sain, ja se ken sen sammuttaa, sen pistän maksamaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
