En kadu, jälkeenpäin on vain niin helppo olla viisas
mietin mä suhun miksi tutustuin
kun lopulta mun seura sitten sulle piisas
ja hylkäsit, nyt liian syvällä uin
olit mun pelastusliivit, autoit mut pinnalla pysymään
ja tuntui kuin olisin sun kanssa oppinut lentämään
nyt tuntuu kuin hukkuisin, ei jalat yllä pohjaa
ei kukaan näytä suuntaa, ei laivaa mun ohjaa
kaikesta luovuin, siltä se ainakin tuntuu nyt
kun aikaakin jo kulunut on
enkä mä muuta olisi tahtonutkaan, tiedän sen nyt
sua ilman vain tyhjää on...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kauniisti puet tunteesi runon muotoon. Jaksamista arkeesi!