Enää ei ainoatakaan,
hetkeä, rauhaisaa
Makaan vain tässä,
ainoassako elämässä?
En voi nousta,
kävellä polkua soista.
Rauhaa mä en saa,
enää ollenkaan.
Mieleeni vain hiipii,
se ajatuksiani riipii.
Kuva kuolleesta ihmisestä,
se tulee sisimmästä.
Kun henkilö käännetään,
näkyviin tulee pelkästään,
kasvot nuo hyiset,
pelottavat, omituiset.
Tiedän kenen ne on,
henkilön joka on levoton.
Se mua unissani jahtaa,
en juoksemasta lakkaa.
Jos se minut kiinni saa,
ei jää mitään ollenkaan,
paitsi sielu rauhaton,
kaunis ja eloton.
Selite:
alku tönkköilee, lopusta pidän :)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
