X-1

Runoilija Valentine

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 14.9.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Eri nimellä aikanaan täällä jo olin, joten osa runoista voi olla joillekin tutunkuuloisia..
 

Sikiöasennossa,
katse lasisena,
vilttisi alla turvassa.

Yksin lähdit,
löydettäessä ei enää toivoa.

Olit jo avun tuolla puolen.

Selite: 
Joskus sinivilkutkin tulevat liian myöhään.
Kategoria: 
 

Kommentit

Toteava, silti pelkistetyn ja kauniin karu.

Minä en hahmota, kuka puhuu, jos kukaan ja kenestä tässä puhutaan ja mitä on tapahtunut - mutta se ei vie runon arvoa pois; se vain hämärtää rajoja, ja sisään mahtuu enemmän ajatuksia, laajempi kokemuspiiri ja tulkinnanvara. Kuolemasta tässä puhutaan, se osa, mikä jää minulta vähän pimentoon on, onko kyseessä itsemurha vai kuolema. Lähinnä tämä tunnelmaltaan kertoo kuolemasta, vaikka onkin mahdollista, että kuolinsyy on itsemurha - tuossa kun puhutaan viltistä. Tai kenties jotain muuta; se tuntuu vähämerkityksisemmältä kuin kuolemasta kertova osuus.
Tämä on oikeastaan vähän pelottavakin; teräksinen, sileä - sulavalinjainen. Tuska kuultaa läpi vain himmeästi; kuten edellisessä arvostelussa sanottiinki: toteava. Mutta kylmäksi tämä ei jätä, vaan suru on tässä aaltona; tasapintaisena, vahvana, syvästi koskettavana.
Niin. Ehkä tässä on kyse kuoleman lopullisuudesta, siitä, miten kauheaa on, ettei aina ehditä ajoissa. Suru on tässä selvänä olemassa, vaikkei näkyvillä, ja se laittaa ajattelemaan, miten kovin tärkeää olisi ehtiä ajoissa.

 

Käyttäjän kaikki runot