Kulkee laivani muistojen meressä
on leukaportti avoin
sanan aalto toistaan vastaan
peitän surun omin tavoin
Suolaisista pisaroista täyttyy
silmät mun - ja pääni
pisaroista virta kasvaa
peittyy järjen ääni
Minä houkka purjeitta seilaan
vie virta venhoa vain
toivosta koitin purjeet tehdä
säälin airoiksi sain
Merta soudan voimilla käsien,
heikkojen näiden
maata tähyän muistojen takaa
joukosta lumien, jäiden
Jäätä, vain jäätä meri on täynnä
en souda - en enää ohjaa
Tunnen sen - nyt etsin vain loppua,
päätöstä - meren pohjaa
Selite:
No Estoniasta oli vähempi aikaa.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mahtavaa sanojen hyväksikäyttöä!!!Me like it :)
upea kielikuvaus tässä runossa :)
Kaunis runo. Estonia kosketti minuakin syvästi.