Ei ole tilaa
olemme hyviä näinkin.
Joskus läsnäolo on sopivaa, mutta silloinkin
olo on ontto,
olen kuin ihan kiva koru,
jota ei aina jaksa käyttää.
Voin uskotella yksinäisyyden fanfaareja,
vaikka nauru ja kosketus satuttaakin.
Satuttaa sisältä.
Pudonneiden lehtien varret
näyttävät lukkien jaloilta, mietin.
Ja jatkan pitkin
vaivalloista ylämäkeä
itsenäisessä kuplassa
askeleissa raskas sivumaku,
reseptinä katkeruus.
| Runoilija |
Runon nimi |
Luontipäivä | Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| LaCaSiNa | Haikukokoelma vol. 2 | 7.10.2007 | 1 | Runo |
| LaCaSiNa | Ihan kiva | 2.6.2008 | 1 | Runo |
| LaCaSiNa | Joka ei koskaan poistu | 13.9.2008 | 0 | Runo |
| LaCaSiNa | Kevät aukeaa pihaan | 13.9.2008 | 0 | Runo |
| LaCaSiNa | Musta järvi | 7.10.2007 | 1 | Runo |
| LaCaSiNa | Oodi, hymni & balladi | 7.10.2007 | 0 | Runo |
| LaCaSiNa | Päättämättömyyksiä | 4.10.2007 | 0 | Runo |
| LaCaSiNa | Painajaisen prologi | 4.10.2007 | 0 | Runo |
| LaCaSiNa | Puolitotuus 1,5 | 2.6.2008 | 0 | Runo |
| LaCaSiNa | Utan att görä något | 7.10.2007 | 0 | Runo |
Kommentit
Katkera ja onnistunut runo.