Hän,
minun paikallani.
Yhtä tuskaa.
Kuin pistäisit nuppineulalla silmääni.
Ja turha hokea sitä,
hymyä huuleen.
Sama kuin sanoisit kuolevalle,
elämä voittaa!
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Nimetön
Runoilija Miriam
nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 31.1.2009
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi | Luontipäivä | Kommentteja |
Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Miriam | Yksinäisyys ja minä | 10.3.2012 | 0 | Runo |
| Miriam | Nimetön | 1.12.2009 | 2 | Runo |
| Miriam | Vuokot | 24.4.2011 | 0 | Runo |
| Miriam | Nimetön | 10.3.2012 | 0 | Runo |
| Miriam | Nimetön | 1.12.2009 | 0 | Runo |
| Miriam | Nimetön | 27.3.2013 | 0 | Runo |
| Miriam | Tapaaminen | 18.10.2009 | 0 | Runo |
| Miriam | Nimetön | 15.8.2012 | 1 | Runo |
| Miriam | Nimetön | 15.8.2012 | 3 | Runo |
| Miriam | Kysymys | 24.4.2011 | 1 | Runo |
Kommentit
Niinpä, niinpä, täysin turhaa tuollainen "hymyä huuleen".. Nuppineulalla silmään, osuvaa!
"Rakkautta ja piikkilankaa" on runosi! Kipeä ja terävä kuin lasinsiru on runosi murheista, jonka jälkeen "elämä voittaa"... Voimia jaksaa eteenpäin!