Jos huomaat vielä nostaa
katseesi.
Olen vielä täällä,
paikalla aina toisinaan
pienen hetken,
kaupungin toisella laidalla,
vieraana omassa kodissani.
Vielä kerran haluan
muistaa menneisyyden tuoksun,
kävellä vastatuuleen
käsi kädessä.
En voi kuin kysyä,
vaikka jään ilman vastausta.
Miksen se ollut minä,
joka valaisee pimeyttäsi
saaden sinut laulamaan,
katsomaan takaisin ihaillen
tai edes hymyillen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Haikeaa kaipausta on runosi, kauniisti olet sanasi asetellut!
Hieno runo, viimeinen säkeistö kruunaa kaiken.
Hieno. Koskettaa.
Koskettava on runosi.
Haikea.
Pidin!
Kaunis runo kaipauksesta ja toiseksi jäämisestä...
Tämä runosi on kyllä niin rikki repivä.. siis hyvin koskettava ja kaunis.
Niin kaunista! Surullista, mutta kauniiksi tehty runo. Runon puhujalla on luovuttajameininki, mutta silti ei pysty unohtamaan.. :(
Vieraana omassa kodissaan, tosi masentava tunne. Muutenkin haikeen hiano runo.