Lestadiolaiset eivät tanssi, eivät kiroile, eivät juo. He eivät meikkaa, värjää hiuksia eivätkä ole pahoja. Heistä ei voi puhua pahaa, eivätkä he tanssi.
Tytöt osaavat pukeutua, he eivät tanssi.
Pojille on laskettu kultainen hiuskruunu otsalle, he eivät tanssi.
Silti siinä joukossa on niitä, joiden haluaisi tanssivan.
Niin oli myös yksi poika, jonka olisin halunnut tanssivan.
Olisin halunnut turmella hänet, nähdä kuinka hän tanssii.
Nähdä kuinka hikipisarat kastelevat puolilyhyeksi leikatun kultaisen otsatukan, kuinka väri muuttuu harmaasta kullasta vanhaksi messingiksi.
Haistaa, kuinka kainaloon levitetty deodorantti valtaa lähi-ilman.
Tuntea kuinka lattia myötäilee hänen kenkiensä alla.
Katsoa kuinka vielä kuivat niskahiukset hulmuavat ja heiluvat tasaisessa sisäilmassa, jonka hän saa aaltoilemaan.
Katsoa kuinka valo taipuu mustiin vaatteisiin, jotka on tilattu suoraan maahantuojalta.
Nähdä hänen iloiset silmänsä (jotka muuten ovat tyhjät ja nousevat iloon vain muiden seurassa) jotka kostuvat ilosta ja väsymyksestä.
Nähdä hänen raukeat, mutta nyt täysin ylös vedetyt luomensa, joilla on aina talvisin lumihiutaleita, ja jotka sulaessaan valuvat hänen silmäkulmistaan ja tulevat poskille kauniina pisaroina.
Nähdä hänen turmeltuvan edes yhden illan ajaksi.
Luoja, kuinka haluaisin turmella hänet.
Nähdä hänen turmeltuneet tanssiliikkeensä parkettilattialla.
Tai koulun linoleumilattialla.
Nähdä kuinka kultainen, taivaista laskettu kruunu muuttuisi hetkessä tappuraksi ja hulmuavaksi kultamereksi, ja halvan savukoneen savu muuttuu tuon meren vaahtopäiksi.
Kuulla, kuinka lattia laulaa hänen jalkojensa alla.
Tuntea kuinka lattialla velloo hänen sukunsa ylpeys, jonka hän tanssii matalaksi.
Nähdä sen turmelluksen aiheuttama ilo, nähdä kuinka hänen hiustensa kultainen meri vie hänen ystäviensä paheksuvat katseensa kultaisten korallien hautaan.
Kunpa olisin voinut turmella hänet edes yhdeksi ainoaksi illaksi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kantaaottava kiintoisa runo. Itse ei usko ulkokultaisiin säädöksiin uskonnon varjolla, pääasia on oma kilvoitus ilman ryhmäpainostusta.
Todella mielenkiintoinen!
Tosi hieno ja olet mun mielestä löytänyt hyvän näkökulman runoosi.