Ikävän tuska

Kyynel tipahtaa
valkealle iholleni.
En anna muiden nähdä
tuskaa sisälläni.
Mikä sitä aiheuttaa,
sitä tuskaa?
Ehkä ikävä.
Ehkä sinä.

En anna muiden nähdä
sitä suurta ikävää.
Kaipaan läheisyyttäsi,
suuria halauksia.
Iloista naurua
ja suoria puheita.

Viime halaus
niin nopea.
Niin lämmin.
Sitä en unohda,
muistan aina.
Ketään ei ole
halannut niin,
ei ketään.

Mietin usein,
miksi niin kävi.
Uusi kyynel tipahtaa,
suoraan syliini.
Ehkä jotain olisi
voinut tehdä toisin.
Ehkä ei.

Kysymykset leijailevat
ympärilläni,
sinusta.
Miksi niin piti käydä?
Miksi se tapaaminen,
oli viimeinen?

Vielä me tapaamme,
joskus.
Kun minun aikani koittaa.

Rakastan sinua, isä! <3