Suljettu sielu kaipaa aurinkoon varjoa kantaen

Runoilija Sitruunahymy

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 10.8.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Välillä haluan piiloutua itseni taakse, ettei tarvitse kohdata minua.
 

Tuoko kauneus onnen hiljaiseen mieleen?
vapiseeko sielu sylissäsi?
minulla on monta katajaista vastausta

yksinäinen mieli
oman onnettomuutensa nojassa
palelee aamuauringossa
kun valonsäteet paistavat syvälle sieluun
sisin kärsii
lailla kärsineen torakan
valonarka!

tunneherkkä yksilö
hyppää väkisin
pohjattomaan kaivoon
ja luulee koko ajan
olevansa pohjalla

väistämättä
elämän tasaisuuksien pyörteessä
hän oksentaa itsekkyytensä takavasemmalle
unohtaen oman elintärkeän inhimillisyytensä

hän osaa rakastaa kaikkea;
elämää
surua
iloa
kuolemaa

hän rakastaa niin paljon
niin paljon!
...ettei muista aina rakastaa minuuttaan

hellällä sydämellään hän ottaa vastaan kaiken mitä hänelle annetaan
avosylin ja kaipauksella

kärsien

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot