Se alkoi ystävyydestä, päättyi muuhun/
Lupasit paljon, vaikka meidän muuton kuuhun/
Muistatko enää kuinka kaikki tuntui oikeelta/
Espanjassa asuminen meidän molempien toiveelta./
Vain kaksi vuotta kestät, niin sulle panikoin/
Ikäväkyllä oikeaan osuin, vaikka tarkoin valikoin./
Nyt on mielessäni vain elämäni parhaat päivät/
Olin syynä tähän, niin sä ainakin väität./
Meillä oli kaikki, vaikka lisää tahdottiin/
Melkein aviolupauksiakin kilpaa vannottiin./
Olet se, tässä iässä varma oon/
Löydätkö vielä mut, toivon, se enää mulle suotakoon./
Selite:
Vihdoin löysin hänet, varmuudella sen oikean. Sen jonka puolesta tein ja tekisin yhä mitä tahansa. Mutta mikä siinä on, että juuri hänet, joka sai mut joka tilanteessa jaksamaan ja nauramaan, jättikin lupauksista huolimatta minut yksin.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Osui ja upposi.
Kokonaisuudessaan kaunis kaikesta surullisuudesta ja (huutavasta)realistisuudesta huolimatta. Tykkäsin!
Auts, runosi pisti syvälle sieluuni ja pohtimaan uudestaan omaakin elämää.
Upea!