Koskaan ei ole ollut näin kylmä.
Aurinko kyllä paistoi vielä,
mutta ei sitäkään päästetty huoneeseen.
Pian sekin sammuisi vieden kuin varkain
sen viimeisen valon,
joka olisi saattanut päästä sisään.
Raskaat tummat verhotkin,
seuransa tavoin odottivat,
että luontokin vaipuisi vaippansa alle
pimeyteen.
Silloin voisi nurkan varjokin
kaivaa lyhtynsä esiin
ja tulenliekkiä seuraten,
odottaa päivien kuluvan.
Selite:
Kirjoitin joskus syksyllä. Oli tarkoitus olla tarinan alku, mutta se nyt sitten vähän jäin..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis, ja kiinnostaisi kyllä tietää miten tarina jatkuu. :o
Kaunis, ja kiinnostaisi kyllä tietää miten tarina jatkuu. :o