Pettymys

Niin kuin hiiri juustoa nakertaa
Ja toukka lehteä haukkaa
Kolon jättää ikävän puraistessaan aukon
Johon pettymys mahdutetaan.

Kuin sade peltiä ruostuttaa
Ja meri kiviä kuluttaa
Tuntuu pettymys yhtä pahalta
On pala viety kuin kivestä ja haavoja kuin pellissä
Eikä millään laastarilla niitä paranemaan saa.

On pettymys kuin musta kissa kadulla
Ja unohdat sylkäistä olkasi yli
Kuin rikkoutunut peili
Joka sinulle lupaa seitsemän vuotta epäonnea.

Kuin myrkytetty omena, jota juuri olet joutunut haukkaamaan
Pala kurkussa tuntuu ilkeältä
Ja vääntää kasvosi vääristetyksi sitruunaksi.

Kyyneleitäkään säästämättä
Mietit pettymyksen voittoa katkeroituneena
Huudat tyynyyn ja toivot ettet pety enää koskaan.

Vaikka tiedät, että pettymys on sellainen vieras joka ei kolkuta, vaan ryntää sisään juuri kun sitä vähiten kaipaat.