Lapsuuden aika lie kultainen
sieltä mä muistan äidin rakkauden.
Murrosikäni jotenkin kahlasin
äitini oikkuni sieti sen ymmärsin.
Kotoa läksin kyynelsilmin vain
äidiltä lohdutuksen sanat sain.
Olen monta taistelua taistellut
äiti olen itse nyt.
Osaanko näyttää lapselleni rakkauden
ja eväät elämään antaa.
Ettävoi ylpeänä hän
reppunsa elämän kantaa.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niin se elämä vaan menee eteenpäin... Kaunis runo ja kaunis aihe.