Nimetön

Runoilija Kummallista

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 27.4.2013

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

 

Mystisiä muistoja,
ajatuksia viimeöisistä kirjoituksistani.
Sain työkkärikäynnin hoidettua,
ja sossuhakemuksen tehtyä.

Riisun koruni, kirjoittaakseni paremmin.
Kivuttomammin.
Minulla ei ole enää mitään salattavaa,
keneltäkään.
Olen riisuttu.
Avoimeksi.
Vapaaksi.
Tyhjäksi,
kuin osastolla,
ja putkassa.
Hiukseni pesten,
kyykkyhyppyjä hyppien.

Montussa.
Ennen kahta.
Perjantai-iltapäivänä.

Olen kohdannut riittävästi.
Olen valmis vapautumaan.
Hajoamaan palasiksi, matoseksi maan.
Ihmisten mieliin, elämän virtaan.
Viimein.

Päässäni huippaa.
En enää edes tiedä miksi.
Työkkärintäti oli mukava,
tapaan hänet myös ensi kerralla.
Piti minua vahvana.
Uskoi minun pystyvän mihin vain.
Olen herkkä.
Avoin.
Vapaa.
Haavoittuvainen.
Vahva.

Kiitän tarjoilijaa.
Vie tyhjät tuopit.
Taskussani on rahaa,
vaikka olen velkaa.
Kaikille.
Itselleni.
Vapauteni.
Avaimet ikuiseen elämään käsissäni.

Aistiyliherkkyys ja dissosiaatiot?
Hämmentävä yhdistelmä.
Aistin muita asioita,
tunnen energioita.
Magneettikenttiä.

AD/HD ja autismi?
Avaimet moniin asioihin.
Kyvyt mihin vain.
Teatteri, taiteet, tieteet.

Päässäni heittää yhä enemmän.
Huippaa entistä voimakkaammin.
Jokainen hetki,
jokainen kokemus.
Jokainen muisto,
ja hetki.

Elämän tarkoitus on tunne.
Minä haluan elää, haluan tuntea.
Olen vahva, herkkäkin.
Täyttä valoa, keskellä varjojen leikkejä.
Osana sitä.

Katsekontakti tuntemattoman kanssa.
Syvällä ihmisyydessä, sen ytimessä.
Symboliikkaa, mystiikkaa.
Kollektiivista tajuntaa.
Syvältä sisimmistämme,
ihmisyyden ja tietoisuutemme ytimestä.
Jumalainen matka.

Se, miten näen, miten tunnen, mitä koen.
Tuo minulle voimani. Tarjoaa elämäni.

Ihmiset miettivät, mitä kirjoitan.
Tahtoisivat tietää.
Imeä viimeiset voimani.

"Kun osoitat 9kk ikäistä vauvaa pistoolilla silmien väliin,
miksi tämä vauva hymyilee sinulle?"
Kysyi kerran asiakkaani.

Vastauksia on niin monia,
johdattelevat ihmisyyden ytimeen.
Jonnekin rajan taa, jopa kauemmas,
kuin normaalit ajatukseni.
Syvemmälle, kaikkeuden ytimeen.
Tietoisuuteen, elämään.

Olen yksin ajatuksissani.
Syvällä tuntemattomissa vesissä.
Kohtaan muitakin kaloja.
Opetamme toisiamme.
Vajoamme yhä syvemmälle.
Elämän harhaan.
Peliin, jota olemme valinneet pelata.
Elämän siemeneen, itsestään jakautuvaan kuvioon.
Kaikkine puolineen.

Kulkukoira on sinua pidemmällä.
Sinä vasta harjoittelet.
Jokainen olento, ruma tai vammainen,
on sinua pidemmällä.
Tekee omia tehtäviään.
Oppii ja opettaa.
Kokee ja vaikuttaa.
Omalla tavallaan.
Omasta valinnastaan.
Tarjoaa aina jotain tärkeää,
uutta ja merkittävää.

Olen valinnut polkuni.
Laskemattomien joukosta.
Uuden risteyksen kohdalla,
jokaisessa hetkessä.
Jokaisessa valinnassa.

Huorapuhelu.
On tullut toinenkin.
Soitanko takaisin?
Töitä illalla.
Kimppakivaa puoli tuntia,
kolme ja puolisataa euroa illalla.

Laitan ystävälle viestin.
En tiedä mitä.
Kuin vuosia sitten,
tytölle, joka on kotonani.
Minä en.

"Heh, jätä vastaamatta jos haluat.
Minä luovutan niin helpolla."
Ajattelen.

Kuin kaiken muunkin kohdalla.
Heitä vain.
Antaa unohtua.
Ole vahva.
Anna asioiden olla.
Kaikki johtaa jonnekin.
Mikä minut on tänne johdattanut?

Ykseys, yksinäisyys.
Tasapaino, ymmärrys.
Itseys, itsenäisyys.
Pidä värisi.
Pidä kiinni itsestäsi,
päästäen itsesi irti.

Lennä tuulen mukana,
ui vastavirtaan.
Ui sadesäässä.
Ystävä lähti jo.
Ulkomaille.

Kuinka paljon värejä, merkityksiä,
voi nähdä yhdessä sanassa?
Kaikkeus, viimeisessä pisteessä.
Olen valmis.
Alan olla valmis.
Pikkuhiljaa.

Auroja yllättävissä paikoissa, tilanteissa.
Tunnistaa suihkussa hiipivän psykoosin,
todellisuudentajun rajamailta.
Päästää irti menneestä.
Päästää irti itseydestä,
erota yksinäisyydestä.

Eheytyä tuntemattoman sanoista,
saada energiaa.
Muistaa, mistä on jo selvinnyt.
Jakaen energiaa, jotain uutta
ja kiinnostavaa.
Iloa ja surua.
Valoa ja pimeyttä.
Elämää ja kuolemaa.
Pelkoa, masennusta, voimaa.

Merkityksiä, ja merkityksettömyyttä.
Vapautta, ja viimeisiä rajoja.
Päästäessäni irti, saan yllättävää voimaa.
Ihmeellistä.
Wonderfull I'd say.

Radiossa sanotaan,
että työriippuvuus vaivaa meistä monia.
Olenko elämäntapatyöriippuvainen,
vai kuinka yhä haahuilen sivupoluilla?

Selite: 
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot