![Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Midian kuva](https://cdn.vaiste.com/sites/rakkausrunot.fi/files/styles/medium/public/profiilikuvat/picture-6602-1654068905.jpg?itok=SXHvORbV "Käyttäjän <span class="sydan sydan-punainen"><svg width="10"height="10"viewBox="0 0 1000 1000"xmlns="http://www.w3.org/2000/svg"><path d="M497,203C537,107,630,40,737,40C881,40,985,164,998,311C998,311,1005,347,990,413C969,503,919,583,852,643L497,960L148,643C81,583,31,503,10,413C-5,347,2,311,2,311C15,164,119,40,263,40C370,40,457,107,497,203z"/></svg></span> Midian kuva")
Elämän täyteys vuotaa näihin päiviin, sen kauneus ja kaoottisuus hivelee helliä kylkiä Meille alkaa pikku hiljaa valjeta, että ne asiat joita pidämme vielä itsestäänselvyyksinä ovat enää kenties vain pienen hetken ulottuvilla kunnes karkaavat pois vaipuvat myyteiksi myyttien joukkoon tulevien sukupolvien taruihin Ja me kerromme nostalgiaa (ja kenties syyllisyyttä) tihkuvalla äänellä millainen oli aikamme auringossa, miltä kahvi, kaakao tai vapaus maistuivat kielen kärjellä tai miltä varjon viileys tuntui iholla, kun astuit sen siunattuun kitaan keskipäivän kiiluvan silmän alta Eivätkä he tahdo uskoa tarinoita lumesta, neljän vuodenajan autuutta tai edes sen mahdollisuutta Kyllä se hiljaiseksi vetää kun katsoo tätä paratiisia ja toteaa ettei sitä kohta uskalla edes kuvitella mitään kaunista kun Golfvirta yskii ja tulva vie viimeisetkin rippeet jo muutenkin hauraasta toivosta ja ilmestyskirjan tarinat alkaa olla totta Pohjolan trooppiset kesät, ja mitähän vielä? Alkusoitto paholaisen partituurille ja kolmas maailmanpalo, bolsonarot heittämässä lisää bensaa liekkeihin: pakko saada laidunmaata pihvikarjalle ja hyvästit alkuperäiskansoille!! Äläkä, please, anna mun edes alottaa meidän merien tilanteesta, niin surkeeta kuultavaa, ettei pysty kun ripottelee tuhkaa päälleen ja vaikertaa: riistokalastus ja fukushiman ydinjätteet You know the drill, right..? Tää paatti vuotaa joka nurkasta Näin kerran yhden valokuvan näyttelystä ’Inherit the Dust’ se saa vieläkin sydämen muljahtamaan ja muuttumaan tomuksi mun rintaan On välillä väsyttävää olla oikeassa ja nähdä ennakolta, miten asiat eskaloituvat Todeta että hip hei, nyt mennään! ¿Vai mennäänkö sittenkään? Onko se nyt siis hyvästi myös taide-elämyksille, teatterille, laululle ja tanssille, jos ei tahdo taipua suuryhtiöiden, yleisen mielipiteen tai pelon ikeen alle?
Damned if you do & damned if you don't Salli mun nauraa! Ei, vaan: itkeä. Pitäkää kaikki vaan ne tunkkinne ja passinne! Puren hampaat yhteen ja istutan sen viimeisen kiinalaisen kirsikkapuun vaikka maailma loppuisi huomenna enkä enää koskaan näkis sun kasvoja tai kuulis ääntäs mun korvissa (vaikka tällaisina hetkinä mun tekisi todellisuudessa vaan mieli ryömiä sun syliin ja pyytää, että pitäisit maailmaa ihan hetken irti mun kurkusta) Ehkä joku onnekas istuu vielä sen puun varjossa ja unelmoi jotain kaunista meidän kaikkien puolesta Niin, näinä aikoina sopii tosiaan toivoa... Note to self: Parhain ehkäisykeino seksihelteillä: jäätävä ilmastoahdistus (works everytime)
Selite:
https://m.youtube.com/watch?v=u4DCFvaK7LA •••
https://m.youtube.com/watch?v=XAi3VTSdTxU ••• https://m.youtube.com/watch?v=zKQfxi8V5FA
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
voimakas teos videoin, toivomme elää sinussa
sait kyneleet
jos tämä ei mitään
maailmamme on tuhoutumassa
eikä monikaan sitä usko
kantaaottava runo
olen vaikuttunut taidostasi kirjoittaa
Kiitos.
Itselleni kirjoittaminen on luonnollinen tapa purkaa tunteita ja ”ajatella ääneen”. Vielä hienompaa on, jos se herättää myös muissa tunteita, ajatuksia ja ennen kaikkea: tekoja.
Luulen, että on melko inhimillistä olla uskomatta ikäviä asioita tosiksi ja vain lakaista ne maton alle oman mielenrauhansa säilyttämiseksi. Olen itsekin tehnyt niin. Ja tekisin kenties yhäkin, mikäli kokisin sen olevan varteenotettava vaihtoehto. Valitettavasti nykyisen ilmastokriisin laajuus ja vakavuus ei kuitenkaan enää salli sitä, vaikka asian tajuaminen ja hyväksyminen suomii ainakin omaa psyykeäni toisinaan aika rankallakin kädellä.
Tämä ei kuitenkaan valitettavasti muuta sitä tosiasiaa, että meillä ei ihmiskuntana ole enää kuin korkeintaa 10 vuotta aikaa kääntää kelkka 180 astetta ympäri jos tahdomme itsellemme ja tuleville sukupolville edes jokseenkin siedettävän paikan elää, olla ja kukoistaa. Ja tähän tarvitaan ihan jokaisen panos. Jokainen pienikin teko on kokonaisuuden kannalta elintärkeä. Mitään ei pidä aliarvioida. Eikä etenkään omaa panostaan vähätellä.
Aika moni asia pitää miettiä uudestaan niin globaalilla, mutta ennen kaikkea ihan henkilökohtaisellakin tasolla. Uskon nimittäin ainakin itse vahvasti siihen, että jokainen suuri muutos lähtee aina kuitenkin ensin yksilöstä ja itsestä käsin ja että pienistäkin virroista syntyy suuri koski, joka päätyy lopulta valtamereen.
Kyseessä on globaali ja kollektiivinen kriisi, mutta jokainen meistä pystyy tekemään oman osansa sen ratkaisemiseksi. Jokaisen tulee vaan herätä tähän tosiasiaan ja alkaa ruohonjuuritasolla toteuttaa sellaista elämää jonka vaikutukset ovat osa ratkaisua, eivätkä itse ongelmaa. Kyse ei kuitenkaan lopulta ole mistään rakettitieteestä vaan ihan simppeleistä asioista: Miten elää niin että se on kestävällä pohjalla, luonnon kantokykyä järkyttämättä?
Lopulta on kyse perustarpeista:
- • miten syödä
- • asua
- • kuluttaa (vettä, sähköä, hyödykkeitä...)
- • saada elantonsa ja
- • matkustaa
-
- mahdollisimman kestävästi?
Ennen lopullisen päätöksen tekoa voi istua alas ja kysyä vanhojen viisaiden tapaan itseltään: ”Miten tämä päätös tulee vaikuttamaan itseeni ja ympäristööni sekä seitsemänteen sukupolveen?”Sillä nykyihmisen kompastuskivi on juuri lyhytnäköisyys. Myös vieraantuminen luonnosta on ongelma. Ollaan menty niin kauas, ettei ymmärretä enää asioiden syy-seuraussuhteita tai sitä mikä on oikeasti tavoittelemisen arvoista ja miten elää aidosti hyvä ja merkityksellinen elämä.
Mikä on oikeasti tärkeää? Mitä ilmankin voisin elää? Miten voisin tehdä juuri tämän jutun edes vähän paremmin kokonaisuuden kannalta?
Pieniä askelia, lempeyttä, mutta myös selkeä suunta ja päättäväisyyttä. Muista hengittää.
Hyvin se menee.
Sillä — usko tai älä — näennäisestä nihilismistä tai fatalismistani ja toisinaan ihan todellisesta epätoivosta (ja jopa hetkittäisestä pakokauhustani) huolimatta, olen pohjimmiltani silti ainainen optimisti ja tahdon ajatella, että kaikki menee lopulta oikein, meni syteen tai saveen, ja että meissä itsessämme, niin ihmisinä kuin ihmiskuntanakin, on jo ratkaisu kaikkiin kohtaamiimme haasteisiin.
Olen sillä tavoin kaikesta huolimatta kuitenkin kenties enemmän feeniksien kuin menninkäisten sukua, (vaikka ei meistäkään toki yhtäkäisyyksiä puutu!)
Joku valuvika, luulen ma.
;)
Kiitos vielä kun kommentoit.
Arvostan sitä ja tätä yhteisöä ihan valtavasti.
Ja uskon, että jokainen taiteellinen ja herkkä ihminen synnytyspoltoissaan luo meille kaikille omalla tahollaan parempaa maailmaa.
Kiitos siitä ihan jokaiselle. 🖤
Loppukaneetiksi vielä ⬅️
.
Olisi kiva haastaa täällä ihmiset kirjoittamaan kukin oma ympäristön pahoin voinnista runo, kun tuntuu että täällä ihmiset arvostaa huipusti luontoa ja ihannoivat sen kauneutta runoissaan.
Olisikohan oma vuorosi seuraavaksi? ;P
Jään odottamaan seuraavaa siveltimen vetoasi!