silmiin surullisiin, onnen pilke ilmaantuu,
kun luottaa jälleen jään allaan kantavan,
mutta sisimmissään vielä niin haavoittuvainen,
arvelee itsekin olevansa erilainen,
mutta nyt uskoo onnen löytyneen,
uskaltaa tuulta siipien alle koittaa ottaa,
hetken uskoo elämään,
onneen ja rakkauteen,
mutta kävi tuuli liian kovaksi,
kun kaikki taas kaatuu,
kyyneleen tuntee surusilmä poskellansa,
kun ajattelee loppuelämän yksin elävänsä,
pian kauniiseen uneen väsyneenä vaipuu,
uskoo on paikkansa nyt löytänyt,
kun silmänsä sulkee kauniiseen uneen,
paikkaan nyt aivan toisenlaiseen,
uskon; kukaan ymmärtänyt ei, hän kaipasi rakkautta vain
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi