"Minusta sade on kaunista",
sanoin ja katsoin taivasta kohti
"Sieltä se taas saapuu,
ensin hiljaa, sitten kovempaa",
hihkuin ilosta.
Kuulen kenkien kopistelua sateen alla
Kuulen uusien pisaroiden koskettavan vesilätäkön pintaa,
roiskis!
Löydän kaupungin suurimman vesilätäkön,
siihen hyppään
Minua tuijotetaan, "onko hän hullu?", he ihmettelevät
Tartun sateenvarjooni,
nousen korkeuksiin, pilvien tasolle
"Älkää koskaan lopettako sadetta!",
huudan niille
Loikkaan, ja istahdan pilven reunalle
Sateenvaltias juoksee minua kohti,
ja Tukholman ruuhkaan olen sateesta palannut.
Selite:
hm
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielenkiintoinen. Ja jänskä aihe :) Hyvää syntymäpäivää.
Hauska ja sade on ihanaa. :)
Ilo ja utelias lapsenmielisyys pomppaavat runostasi suoraan lukijan eteen. Samanlaisia loikkareita soisi olevan enemmän :))) Mielialaa nostattava vaikutus runollasi.
Mielenkiintoinen. Ja jänskä aihe :) Hyvää syntymäpäivää.
Hauska ja sade on ihanaa. :)
Ilo ja utelias lapsenmielisyys pomppaavat runostasi suoraan lukijan eteen. Samanlaisia loikkareita soisi olevan enemmän :))) Mielialaa nostattava vaikutus runollasi.