Kielot kylmenneet
ruohonkorret kuolleet
syksyn lehdet kadonneet
sydäntalven taakse
Aamukaste muisto vain
ja muisto säilyy
vaikka vaikeammaksi
muuttunut on matkani
Ei minusta, pienestä
ole murehtijaksi
vaikka alati
olenkin muuttumassa
Jäätyneet lammet
routa kuin graniitti
ja risteykseen saapuessani
valitsen tien vaikeimman
Yön tuulet sinut toivat
mutta jätin oven raolleen
eikä mikään voinut estää
kun yön tuulet sinut
takaisin veivät.
Selite:
Jälleen erään muistolle.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielenkiintoinen runo. Pidän.