play

Runoilija Ilmiselvä

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 6.7.2006
Viimeksi paikalla: 11.2.2016 12:30

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Facebook:

 

näkymättömällä väkivallalla
sä pakotat mut nöyrtymään allesi
vähitellen luopumaan selkärangasta
ja siitä mihin uskon

klassinen peto enkelinä
sä olet lähde paljolle mitä haluan
ja sen voimin riisut mut aseista
ja mä olen Pavlovin koira,
rakastan alistumista,
mutta vain koska odotan palkintoa
se on pelkkää teatteria.
mikä missään olisi autenttista.

mutta näyttelijä jota rooli rakentaa...
näyttelijä kaikkinensa on elämää
ja todellista.
silloin kaikki päälle ja pinnalle sovitettu
kaikuu syvällä.
siellä näennäisyyskin on näennäistä.
siellä, sama näennäisyys kylvää elävää rikkautta
ja myös se sun väkivalta
on saman näytelmän leikkimistä

kaksi sarvekasta eläintä puskee
pääkallot jytisee
muka toisiaan vastaan taistellen
vaikka ei sielläkään oo alla kuin
yksi ainoa puhkeava aukeava elämä
tapahtumassa itsekseen
joka sekin on sitä samaa teatteria

näkymättömällä väkivallalla
sä pakotat mut nöyrtymään allesi
vähitellen luopumaan selkärangasta
ja siitä mihin uskon
tai niin sitä haluaa ajatella
koska se kuuluu peliin
vaikka eihän me oikeestaan voida vetää yltämme
kuin aina vain lumetta
jota yhdessä syötämme moottoriin

se on teatteria
ja se tuntuu

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Hyvää tekstiä. Mielessä näkyy jokin valtava play-nappula joka laittaa telluksen liikkeeseen. Valtio petona.

Voimakasta tekstiä. Pidin! Kaksi viimeistä riviä sitoi runon hienosti yhteen.

Hieno kokonaisuus, runo, joka rytmikkäästi etenee viiltävään loppuunsa. Kiitos tästä.

pidin tosi paljon, selkeä tarina, kerrottu todella mielenkiintoisesti :) toisaalta kyllä surullista, mutta surullisen kaunista

Elämä on omanlaista näytelmää jossa itse voi kirjoittaa käsikirjoituksen. Koskettava on runosi tunnelma..

karua ja todellista. loppu kruunaa kaiken.

Vahvaa tekstiä, todella hyvin kirjoitettu. Aito. Pidin.

Jämäkkää rytistelyä tässä.

joo. rehellistä.

kaunis runo

tässä on sitä jämäkkyyttä! :)

haikean upea runo, voimakasta tekstiä!

Alistumisellekin voi olla aikansa...ylikilttiys loppuu siihen kun nostaa kytkintä. Kyllä se selkäranka siellä vielä on. Elämän ei tarvitse olla teatteria..

Vahvaa tekstiä.

Saan tästä runosta tosi päättäväisen ja vahvan kuvan. Sitä tunnetta kun yritetään alistaa eikä halua antaa periksi. Loistava!

Vau. Sai ajattelemaan, mikä totta, mikä ei, mitä ihmiset todella aikovat, millaisia rooleja ottavat tilanteissa, ovatko ne roolitkaan loppujen lopuksi tosia. Upea runo.

Vahva on runosi tunne!

Tää meni suosikkeihin!

Vähän puuttuu jtn. Tässä on paljon hyvää. kielikuvat on rikkaita tarinan kerronta on hyvää ja draaman kaari kaunis, muuta asettelussa ja tietyssä valinnoissa on kankeutta. Tämän olisi voinut tehdä paremmin!
Silti hyvin mieleen painuva runo

mielenkiintoisia sanavalintoja ja sanoma oli selkeä, hienosti kuvailtu

Viisaita sanoja, säkeistöjä runossasi soitat. Tiukkarytmistä rummutusta ja ihan asiasta. Virkistävä runo, josta löytyy monta uutta ovea ajatella. Kiitos tekstistä tästä.

Tarina kaunis ja kiehtova! jokeinen säie hyvä, vaikkakin kieliasu ja rytmi minulle tökki pahasti. toisaalta se olkoon vain oman ymmärtämättömyyteni ongelma. Pidän tästä runsaudesta ja kuvailun kirjosta kovin paljon.

Pelaaminen toisen korteilla on raskasta. Kun voisikin olla oman elämänsä käsikirjoittaja.

 

Käyttäjän kaikki runot