Nimetön

Ainoa mitä muistan.
On silmissäsi katse väsynyt.

Johtuuko sinusta vai minusta,
voimani kaiken vei uneni.

Puheesi muistan,
omani myös.
Saa en rauhaa,
itku kurkusta raikaa.

Kunpa saisin kerran
halata ja suudella.
antaa sinun tuudittaa uneen olemassaolollasi.

minä annoin periksi,
säikähdin niin pahasti.

viimeisenä muistan aina silmäsi.

omatunto anoaa anteeksi.