Huomasin taas itkeväni lohduttomasti, kun seisoin haudallasi. Itkin. Makasin. En muista enää.
Muistan vain, että rakastin sinua. Rakastan aina.
Tiedän, että kuulet minut, näet minut sieltä.
Tiedän, että lohdutat minut, olet lähelläni, kun huudan,
pitelet nyrkkiäni, kun aion lyödä maailmaa.
Taltutat vihani, pyyhit kyyneleeni hymylläsi.
Yhä näinäkin päivinä. Tiedän, että olet lähelläni, eikä vihan viitta ympärilläni enää paina yhtään, kun olet riisunut sen.
Olet aina sydämessäni ja mielessäni.
Lepää rauhassa, pikkuinen.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kitkerää kaipuuta varsinkin ensimmäisillä riveillä - tuttu tunne johon osasin samaistua niin hyvin että tekee melkein mieli itkeä.
Todella hyvä.