Makaat valkeana arkussa
Puisessa laatikossa elämän varjossa
Katsot luomiesi läpi kun pato murtuu
Ja kaikessa hiljaisuudessa sielusi poistuu
Viimeinen kosketus tuntuu samalta kuin se yö
Jolloin tajusin ettei sydämesi koskaan enää lyö
Sinä pimeän verhon takaa
Näet itkuni vaikka teen sen salaa
Olet toivottoman kaukana minusta
Ja kuin ennenkin, jään vailla lohdutusta
Kaikki sanomattomat sanat
Menevät piiloihinsa kuin piruparat
Ne jäävät minua iäksi kiusaamaan
En niiltä koskaan rauhaa saa
Sinä pelastuit ilkeältä ikävältä
Pistävän suolaiselta muistojen mereltä
Olet poissa
Mutta sinä jätit jäljen minuun
Repivän polttavan kaipuun
Kun nyt katson sinua viimeisen kerran
Olet minulle velkaa sen verran
Että voin vihdoin lukea kasvoiltasi
Sinun saaneen juuri sen mitä halusit
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi