Kaipuu satuttaa enemmän kuin luuletkaan

Runoilija sarca

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 30.6.2006

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

poks.
 

Puolitäysi breezer-pullo iskeytyi seinään niin voimalla, että lasinsirut levisivät lattialle teräväksi matoksi. Pasi yritti vielä sanoa jotain, mutta tytön myrskyävästä ilmeestä ei voinut erehtyä; tämä olisi tässä. Nuorimies sulki oven hitaasti perässään, laski kolmeen ja lähti sitten astelemaan portaita alas. Rappukäytävä kajahteli ontosti, ja vaikka kello oli melkein kolme aamuyöstä, Pasi tunsi itsessään lukuisia katseita ovisilmistä.
Sanna käpertyi lattialle istumaan, hautasi kätensä sotkuisiin hiuksiinsa ja antoi surun valua kyynelten muodossa alas poskia pitkin. Vaaleaan huppariin muodostui kuvioita pisaroista, ja raskaan hengityksen ja kellon tikityksen sekaisista äänistä koti pikkuhiljaa muuttui vain kahdeksi huoneeksi, jossa viha oli ottanut valtansa.

Peilistä tuijotti ripsivärin sotkemat silmänaluset ja ruskeita värikalvoja ympyröi punaiseksi turvonneet verkkokalvot. Huulessa oli pieni arpi, joka ei enää vuotanut verta, ja yleensä silkkisesti selän päälle laskeutuvat vaalean kastanjan väriset hiukset näyttivät räjähtäneiltä. Kylmä vesi valui valkoiseen posliiniin sormien välistä, ja välillä kädet nousivat virvoittamaan kuumottavaa ihoa. Pyyhe tuntui karhealta, mutta sen takaa heijastavaan kaapinoveen tuijotti nyt jo hieman elonvoimaa kertovat silmät.
Kun ulko-ovi avautui kirpeään pakkasilmaan, Sanna kiitti mielessään pukeutuneensa lämpimästi. Oranssein ja vihrein raidoin kuvioitu kaulahuivi peitti jopa puolet punoittavasta nenästä, ja musta untuvatakki lämmitti suloisesti.

Pasi nojasi käsivarteensa ja nosti huurteista oluttuoppiaan, antaen helmeilevän juoman valua alas ruokatorvea pitkin. Jukeboksin vaimea musiikki ei vaikuttanut mielialaan kohentavasti, ja kello siirsi viisareitaan tiuhaa tahtia eteenpäin. Tupakan harmaa savu leijaili tiskin ympärillä, kun nuorimies katsoi kättään syyttäen. Eihän kukaan ikuisesti kestä paineen alla, hän yritti vakuutella tekojaan itselleen. Ei hänkään ollut sen syyllisempi ihminen, jokainenhan lopulta murtuu. Hänen hetkensä ja tekonsa olivat olleet aiheelliset. Mitäs ärsytti.
Kuin huomaamatta syöjätär liikkui uhriaan kohden, hajuvesivana perässään ja korkokengillään sirosti sipsuttaen. Pehmeästi laskeutui käsi miehen olalle, räspyvien ripsien takaa säihkyivät smaragdit ahmivat katseellaan lihaksikasta vartaloa, joka hädin tuskin erottui lerpattavan t-paidan alta.

Sanna nojaili sohvankulmaan, tuijotti puolisilmällä uutisten lähetystä ja toisella lasipöydällä makaavaa puhelinta. Yhä korkeammaksi kasvava kiusaus tarttua siihen, näppäillä ulkomuistista numero ja kuulla rakkaansa ääni uudelleen sai tuskanhien nousemaan otsalle. Kyllä mies muuttuisi. Se oli vain vahinko. Ei sen pitänyt osua. Sanna uskotteli mielessään, eikä hän muuta voinutkaan. Hän tarvitsisi Pasia tuekseen, hän ei pärjäisi yksin. Kuka nyt iltaisin hänet kietoisi kainaloonsa lämpöiseen, kuka silittäisi pehmeästi sormillaan päätä, kuiskuttaisi rakastavaisia ja rauhoittavia sanoja korvannupukoihin samalla, kun huulilla niitä pehmeästi hamuaisi. Kuka nostaisi hänet syliin ja kantaisi pyörittäen ympäriinsä, naurun tulviessa aina syvältä mahanpohjalta asti. Ei kukaan, jos Pasi ei tulisi takaisin.

Kun nuorimies aamulla raotti silmiään, tulvi vihreiden kevyiden ikkunaverhojen välistä auringonsäteet kuin kulta, ja sokaisivat hetkeksi kokonaan. Lakanat tuntuivat pehmeiltä ja uni kutitti silmäkulmassa. Käsi hapuili viereen, mutta kahden hengen sänky oli tyhjentynyt aamun aikana. Pöydälle oli ilmestynyt lappu, jossa huulien rajat olivat kevyesti piirtyneet punalla, niiden keskellä hennolla käsiallalla "kiitos" ja puhelinnumero mahdollista yhteydenottoa varten. Pasi rypisti lapun kädessään ja viskaisi sen huoneen nurkkaan. Nopeasti mies keräsi vaatteensa, jotka lojuivat pitkin poikin hotellihuonetta. Avatessaan matkapuhelimensa, joka oli yön ajan lojunut virrattomana, hän huomasi yhden viestin saapuneen.
"Rakas, tämä kaipuu satuttaa minut hengiltä. Tule takaisin jos vain tahdot. Ikuisesti sinun, Sanna"
Tienristeyksessä seisoen mies punnitsi vaihtoehtoja mielessään. Toisessa suunnassa kerrostalo kohosi keltaisine muurauksine edessä, sen sisällä häntä odotti avosylin vastaan pieni hentoinen kihlattu. Toisessa taas olisi avara maailma, täynnä haasteita ja vaaroja, uusia kokemuksia ja uusia naisia.
Eihän minun tarvisi edes kertoa totuutta, jos edellisetkin virheet yön aikana unohtuisivat, Pasi puntaroi mielessään. Hän voisi palata leikkimään kotia, elää valheessa lopun elämänsä, varmana kestävästä rakkaudesta ainakin itseään kohtaan. Ja niin tämä elämäntapanarsisti palaisi takaisin, jättäen salattuja paheita eteensä vielä enemmän, kuin niitä tähän mennessä olisi ehtinyt haudata.

Selite: 
Eipä tästä mitään erikoista sanottavaa..
Kategoria: 
 
 

Käyttäjän kaikki runot