Pimeys,niin kiehtovaa ja samalla pelottavaa.
Yö, hiljaiset pitkät tunnit.
Lyhtyjen varjot parvekkeella.
Äänetön puiden havina, hiljaisuus.
Pää täynnä ajatuksia...ღ
Selite:
kun joskus oppis nollamaan mielensä, edes yöksi..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno kuvaus syksyisistä tunteista, joista osasta moni olisi valmis luopumaan...
Samaa itekki toivoisin :D
Hieno runo, jossa on ehkä puhkikuluneita vertauksia erinlaisella tavalla kirjoitettuna!