Tiedät etten vahva ole,
kun sana sanalta sieluni myrkytät
Tyhjät lupaukset
veivät uskon huomiseen
Alistettu kulkemaan,
kuin mitään ei olisi ollutkaan
Mitä siitä jää?
Rikki revitty sielu
vain kova kuori vailla sisältöä
kuori, kuin kiveä,
joka kuitenkin särkyy,
kun hento tuuli puhaltaa
Kuinka sen teetkään,
kun varastat anteeksi?
Ovat lupaukset tehty rikottavaksi
Silti yhä uudelleen
anteeksi annan
ja yhä uudelleen itseni kadota annan
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Surun verhoama hyvin kirjoitettu runo.