Joutomaaksi sitä luulin,
olinhan katsellut
kuolemaa toisensa jälkeen,
ihmisten, asioiden, haaveiden,
kun saavuin paikkaan,
jossa huomasin sanovani
itselleni:
Puhu hiljaa,
valitse sanasi huolella,
nyt liikut arvokkaalla maalla.
Näillä seuduin
sanat painavat paljon,
täällä on lupauksia, muistoja,
jotka heräävät eloon,
kauan sitten itäneet
versovat nyt uutta.
Joutomaaksi luulin,
mutta täällä, vasta täällä,
pääsevät naurut,
itkut vapaiksi
kastelemaan maata
kukkien nousta.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit