Syksy

Runoilija 8408f13b25e5af02e2290f7cf213a895

mies
Julkaistu:
10
Liittynyt: 12.6.2006
Viimeksi paikalla: 20.5.2019 8:17

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Rakkaus
 

Syksyn lehden puusta näen alas leijailevan.
Tuuli hellästi sitä kantaa,
pehmeästi maahan laskee.
Alle suuren vaahteran lehti asettuu,
talven taakkaan jo valmistautuu.

Pian jo lumi putoaa
ja tuon lehden alleen peittää.

Ystävyyden hiljaa näen romuttuvan,
alas korkealta putoavan.
Ei alla pehmusteita ole,
ei ketään, joka ottaisi vastaan

Hiljalleen ihminen kuihtuu,
jää yksin.
Niin yksin..

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Alun kuvaus on oikein kaunis, tulee mitä ihanin maisema mielikuviin. Surullinen, hieno runo!

 

Käyttäjän kaikki runot