varjojen kaupunki

Runoilija Tittairina

Joskus varjot ovat suurempia, kuin valo.
Silloin kuljen varjossa vailla suuntaa.
Epäröin huomista, epäröin tunteitani ja eniten epäröin itseäni.
Tahdonko tätä kuitenkaan?
Olen kuin sisko , vaikka olisin enemmän.
Sinulle se riittää.
Minulla on kylmä täällä varjossa,
Kaipaan niin lämpöä, kaipaan kosketusta.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

Epäröinnistä huolimatta viimeisiltä riveiltä löytyy elämänjanoa, toivoa muutoksesta.

Surullisen koskettavaa,pidän.

Tarttee joskus kiivetä risukasalle istumaan, kun on sanottu, että päivä siihen lämpöisesti paistelee.

Surullisen haikea runosi!
 

Käyttäjän kaikki runot